Vanhasta Puurojuhlasta uusi perinne

Torstaina 21.12. Juankosken ja Nilsiän lukioiden syyslukukausi loppui perinteisesti Puurojuhlaan, joka tänä vuonna ei ollutkaan niin perinteinen.

Tätä vuotta ennen Puurojuhla on ollut hyvin perinteikäs kummallakin lukiolla omalla tavallaan, mutta aina juhlaa on yhdistänyt sen merkitys: se on iltatapahtuma, josta niin lukiolaiset kuin opettajatkin pääsevät viettämään joululomaa kouluarjesta. Viime vuosina kouluja on kuitenkin yhdistänyt yhä enemmän asioita ja tänä vuonna yhteistyön syventyessä Puurojuhlasta päätettiin luoda yhteinen kummankin lukion osalta – suurin syy tähän oli se, että näin kaikki opettajat pääsisivät näkemään kummankin lukion koko juhlan.

Yhdistämispäätös toi mukanaan, varsinkin alkuun, paljon kritiikkiä etenkin vanhemmilta opiskelijoilta, jotka olivat huolissaan juhlan merkityksen muuttumisesta, sillä opiskelijoille se oli aina merkinnyt ennemminkin mahdollisuutta koulun sisäisen yhteishengen kasvatukseen kuin puuron syöntiin ja muuhun sisältöön. Toki monia huoletti myös kummankin lukion hyvin erilaiset ohjelma perinteet: Juankoskella ohjelma oli ollut yhteisesti vietettyä aikaa, kun Nilsiässä taas pajatoimintoja.

Kummankin lukion ykköset täten kokosivat yhteisen suunnittelutiimin omien ryhmän ohjaajiensa avustuksella ja alkoivat suunnitella juhlaa. Itse kakkosena, joka suunnitteli juhlaa viime vuonna, voin uskoa ykkösenä olemisen helpottaneen suunnittelua, sillä heillä ei ollut niin suurta aiempaa tarttumapintaa siihen, millainen juhla aiemmin oli ollut. Perinteiden yhdistämisen kannalta tämän täytyi olla vain plussa.

Torstaina suurten suunnitteluiden ja ahkerien palaverien jälkeen – ainakin näin sivustakatsojana vahvasti uskon – oli suuren hetken aika. Kuuden aikaan illasta juhla alkoi joulukirkolla, jossa kummankin koulun voimin laulettiin hyvin rattoisasti joululauluja ja pohdittiin maailman rauhan tärkeyttä. Sitten käppäiltiin takaisin koululle – Juankoskella, sillä vuorovuosin vaihteleva järjestyspaikka oli sattunut ensin Juankosken isännöitäväksi.

Alkuun voisin kuvailla tunnelmaa ainoastaan jäätävänä. Erityisesti itse introverttina olin väen paljouden kauhusta kangistunut. Juankosken lukio on koulusta nimittäin pienempi sijoittuen luokkatiloiltaan vain yhteen käytävään, jota sinäkin iltana pienensi uuden tilan remonttikuutio. Yhteisen aloituksen ja puuron napostelun jälkeen sain kuitenkin huomata juhlan soljuvan käyntiin pajatoiminnan kautta. Itse osallistuin vain askarteluun ja

lautapeleihin, mutta, kuten jokainen varmasti kuulikin, vaihtoehtoina oli myös muun muassa karaokea ja torttujen leivontaa, sekä tikkakisailua.

Pajatoiminnan jälkeen ohjelma jatkui yhteisellä ohjelmalla Agorassa, jossa opettajat olivat valmistelleen tietovisan itsestään – kisa oli oikein viihdyttävä ja mukaansa tempaava, vaikka näin voittajana on helppo hymyillä. Ohjelmassa oli myös yhteislaulantaa ja pientä kisailua. Lopussa saatoimmekin nähdä ihan joulupukinkin, joka piristi iltaa hyvin suuresti lukemalla runoja opettajille ja jakamalla illan voittajien palkinnot.

Yhteinen ilta huipentui kymmenen tienoilla piiloseen – jossa minua ja neljää toveriani kritisoitiin opettajien eli etsijöiden nenän eteen pöydän alle piiloutumisesta – ja mitä itse näin suurin osa paikalla olleista oli suorastaan positiivisesti yllättyneitä illan tapahtumista. Tietenkään juhla ei ollut niin kuin ennen, mutta ei sen ollut tarkoituskaan olla. Nostaisin hattua nyt ykkösille, jotka rohkeasti ensimmäisinä aloittivat uuden perinteen meidän “söpössä” lukiossamme.

-Veera Hartojoki